2a) Työyhteisön jäsenenä sosiaalisen median verkkotyökaluja käyttäessä, on oltava tarkkana. Tietosuoja pitää olla ajateltuna kaikessa mitä verkkoon julkaisee. Työpaikan luottamukselliset asiat ovat aina luottamuksellisia eikä niitä saa julkaista. On hyvä sopia pelisäännöt jotta jokainen yritykseen kuuluva viestii samalla tavalla eikä yritys kärsi.
Avoimuuden etuina voisi miettiä asiakkaiden näkökulmasta luottamuksen. Jos on avoin sille mitä tekee ja jakaa avoimesti asioita laajasti, se voi parantaa asiakkaan suhdetta yritykseen. Ollaan helposti lähestyttäviä kun jaetaan maailmaa avarasti. Tässäkin toki tietyt hyvän maun rajat.
Henkilökohtaisten tietojen jakamisesta voi olla työyhteisölle siinä vaiheessa apua kun henkilöt jakavat omaa osaamistaan ja ammattitaitoa. Henkilökohtainen osaaminen ja kyky tehdä asioita voi olla tuloksellista työyhteisössä. Kun tätä tietoutta jaetaan, voidaan paremmin organisoida.
Jos henkilökohtaisia tietoja ei suojata hyvin, voi seurauksia olla monenlaisia. Ensimmäisenä tulee mieleen henkilö ja pankkitietojen menettäminen. Voidaan tilata toisen kortilla tai nimissä palveluita ja tuotteita. Voidaan tehdä vääriä käyttäjätilejä ns. valetilejä henkilön nimissä. Jos tilanne menee äärimmäisyyksiin voidaan kiristää summalla rahaa, ettei tiettyjä asioita julkaista. Näissä tulee esimerkkinä mieleen julkisuudesta tuttuja henkilöitä jotka haluavat tarkoin suojata oman yksityisyyden mutta joku pääsee siihen käsiksi.
2b) Mitä tietoja minusta löytyy?
Hakukoneen tuloksena minusta löytyi muutamia tietoja. Ensimmäisenä Instagram tili josta oli monta hakutulosta profiilista ja viimeisimmistä postauksista. Koulutus tietoni valmistumis ajalta löytyi ja yksi kaupparekisteri tieto elinkeinoharjoittajana toimimisesta. Kaikki tiedot ovat oikeita, mutta hakutuloksia selatessa sieltä pomppaa sellaisia sivuja jotka eivät ole missään yhteydessä minuun, vaan siellä on saman tapaisia nimiä.
Jos haluaa vaikuttaa siihen, löytyykö esim koulutuksesta valmistumisen tietoja, koulu kysyy ennen valmistumista, saako tietoja julkaista verkossa.
2b) Tietojen ja kuvien manipulointi
Nykypäivänä kuvamanipulaatio on suurta ja näkyvää. Kuvia jaetaan vain kohokohdista ja parhaista hetkistä ja asioista. Kuvia muokataan paljon ja yritykset käyttävät tätä hyödykseen varsinkin kauneus bisneksessä. Annetaan asiakkaille mielikuvia tuotteista ja siitä mitä kauneus on. Ihminen alitajuisesti miettii että tuote toimii kun tuonkin henkilö iho näyttää niin hyvältä. Vaikka todellisuudessa se on monen tunnin kuvanmuokkauksen tulosta. En kiistä etteikö tuotteet toimisi ja mallin iho olisi jo entuudestaan hyvä ja virheetön, mutta muokkausta tehdään paljon ja mielikuvia kohotetaan asiakkaita varten. Se on ymmärrettävä ja hyvä keino yrityksien myynnin kasvun kannalta.
Tietojen manipulointi on hyväksi siinä vaiheessa jos koitetaan saada yksityisyyttä eikä kaikkea haluta kertoa, jätetään asioita kertomatta mediassa. Mutta jos taas asiasisältöä muokataan vääräksi, se ei ole mielestäni suotavaa. Jos taas koitetaan peitellä asioita miedommalla tarinalla vaikkapa yrityksen loppumisesta ja tulee myöhemmin ilmi yrityksen sisäinen vääryys tai petos jonka seurauksena yritys lopettaa, se on vielä pahempaa asiakkaille ja muille ulkopuolisille seuraajille. Kaikki haluaa kutienkin suurimmaksi osaksi totuuden mukaista asiasisältöä.
Poliittisten henkilöiden tiedot ja ajatukset kiinnostavat aina kansalaisia. Nykyään sosiaalinen media on niin valtavan suurta, tuntuisi oudolle jos poliitikko ei olisi osa sitä. Ensimmäinen ajatus saattaisi olla, onko henkilöllä jotakin salattavaa taikka ei ole julkisuuden kestävää taustaa. Toisaalta ajatus voi mennä aivan mönkään, mutta olettamuksia mieli tekee heti.
2c) Pelisäännöt
Tarkastelin henkilökohtaisesti tutun yrityksen pelisääntöjä sosiaalisessa mediassa. Yritys myy jälleenmyyjien kautta kauneus- ja hyvinvointi tuotteita. Yrityksellä on omaa ostettua kuva ja video sisältöä tuotteista. Sääntöjen mukaan yrityksen kuvasisältöä ei saisi jälleenmyyjät jakaa omaa yritystään varten. Mutta tarkoin jos tarkoin merkitsee kenen kuva on, mistä seon jaettu jne. se olisi suotavaa. Yritys on ostanut valokuvaajalta sisältöä joten jälleenmyyjät eivät voi hyödyntää sitä, periaatteessa jälleenmyyjien pitäisi ostaa sama sisältö kuvantuottajalta uudestaan. Mutta näin ei kaikki valitettavasti toimi. Pelisääntöinä yritys on laatinut tarkat ohjeet siitä mitä saa kertoa ja mitä ei saa kertoa tuotteista. Myös kuvien tuottaminen on itse kyseenalaista kun jälleenmyyjiä on niin paljon. Yritys ei haluaisi missään nimessä heikentää suunniteltua visuaalista ilmettään taikka arvojaan. Sitä millaista sisältöä jälleenmyyjät tuottavat ja jakavat, on vaikea valvoa. Vaikka tietyt pelisäännöt ovat olemassa, kaikki eivät niitä valitettavasti noudata.